Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (bolshevikkien) historia: lyhyt oppikurssi

Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (bolshevikkien) historia: lyhyt oppikurssi
Istorija Vsesojuznoi Kommunistitšeskoi partii (bolševikov): Kratki kurs
Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliikkeen Petroskoissa vuonna 1949 julkaisema viides suomenkielinen painos.
Alkuperäisteos
Kieli	venäjä
Kustantaja	Gosudarstvennoje izdatelstvo polititšeskoi literatury
Julkaistu	1938
Suomennos
Kustantaja	Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike
Julkaistu	1940
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (bolshevikkien) historia: lyhyt oppikurssi (ven. Исто́рия Всесою́зной Коммунисти́ческой па́ртии (большевико́в): Кра́ткий курс, Istorija Vsesojuznoi Kommunistitšeskoi partii (bolševikov): Kratki kurs) on vuonna 1938 ilmestynyt NKP(b):n historian oppikirja. Jokaisen neuvostokansalaisen luettavaksi tarkoitettu teos toimi eräänlaisena Stalinin ajan puoluekatekismuksena. Se tunnetaan laajalti nimellä Kratki kurs (”lyhyt kurssi, lyhyt oppimäärä”).^[1]

NKP(b):n historian lyhyt oppikurssi kertoo Venäjän marksilaisen liikkeen, sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen ja kommunistisen puolueen kehityksestä vuodesta 1883 aina vuoteen 1937 asti^[2]. Se kuvaa Leninin kamppailua tsaarinvaltaa ja puolueen oppositioryhmiä vastaan, bolševikkivallankumousta, Venäjän kansalaissotaa ja jälleenrakennusta sekä Stalinin johdolla suoritettua Neuvostoliiton teollistamista ja maatalouden kollektivisointia päättyen 1930-luvun puoluepuhdistuksiin ja vuoden 1936 perustuslain hyväksymiseen.

Teoksen laatimisen taustalla oli Stalinin ajatus historiasta poliittisen propagandan välineenä. Aikaisemmat abstrakteihin teorioihin ja nimettömien joukkojen toimintaan keskittyneet tutkimukset oli korvattava helposti omaksuttavalla oppikirjalla, joka kuvasi puolueen kehityksen Venäjän ja Neuvostoliiton historiaan liittyvinä johdonmukaisina tapahtumina ja käännekohtina. NKP(b):n historian lyhyellä oppikurssilla oli huomattava merkitys myös Leninin ja Stalinin henkilökultin vakiinnuttajana.^[1]

»Voidaan sanoa liioittelematta, että Engelsin kuoleman jälkeen Lenin suurimpana teoreetikkona ja Leninin jälkeen Stalin ja muut Leninin oppilaat ovat olleet ainoita marxilaisia, jotka ovat vieneet eteenpäin marxilaista teoriaa ja rikastuttaneet sitä uudella kokemuksella proletariaatin luokkataistelun uusissa oloissa.»

»Ja juuri siksi, että Lenin ja leniniläiset ovat vieneet eteenpäin marxilaista teoriaa, leninismi on marxilaisuuden edelleen kehittämistä, marxilaisuutta proletariaatin luokkataistelun uusissa oloissa, imperialismin ja proletaaristen vallankumousten aikakauden marxilaisuutta, maapallon kuudennella osalla saavutetun sosialismin voiton aikakauden marxilaisuutta.»
(teoksen loppuyhteenvedosta)

Suurimman osan tekstistä laativat puoluehistorioitsijat Jemeljan Jaroslavski, Pjotr Pospelov ja Vilhelms Knoriņš. Sen muokkaukseen osallistuivat Stalin sekä hänen lähipiiriinsä kuuluneet Andrei Ždanov ja Vjatšeslav Molotov.^[1] NKP(b):n keskuskomitean hyväksymä teos ilmestyi aluksi Pravdassa ja erillisenä kirjana lokakuussa 1938^[3]. Sen laaja opiskelu väestön keskuudessa alkoi keskuskomitean marraskuussa 1938 julkaisemalla päätöksellä^[4].

»Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen (bolshevikkien) historian tutkiminen rikastuttaa meitä maamme työläisten ja talonpoikain sosialismin puolesta käymän taistelun kokemuksilla.»

»Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen (bolshevikkien) historian tutkiminen, puolueemme kaikkia marxismin-leninismin vihollisia, kaikkia työtätekevien vihollisia vastaan käymän taistelun tutkiminen auttaa meitä omaksumaan bolshevismin, kohottaa poliittista valppauttamme.»

»Bolshevikkipuolueen sankarillisen historian tutkiminen aseistaa meidät yhteiskunnallisen kehityksen ja poliittisen taistelun lakien tuntemuksella, vallankumouksen liikkeellepanevien voimien tuntemuksella.»

»Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen (bolshevikkien) historian tutkiminen lujittaa luottamusta Leninin–Stalinin puolueen suuren asian lopulliseen voittoon, kommunismin voittoon koko maailmassa.»
(teoksen esipuheesta)

Vuosina 1938–1952 NKP(b):n historian lyhyttä oppikurssia painettiin Neuvostoliiton eri kielillä yhteensä yli 40 miljoonaa kappaletta. Ulkomaiden kielillä sen painosmäärä oli yli 11 miljoonaa. Teos on käännetty myös suomeksi.^[4] Se jäi pois käytöstä Nikita Hruštšovin tuomittua stalinismin vuonna 1956^[1]. ”Lyhyen kurssin” on sanottu olevan kaikkien aikojen toiseksi eniten painettu kommunistinen teos Maon Pienen punaisen kirjan jälkeen. Esimerkiksi Marxin ja Leninin pääteosten painosluvut ovat selvästi pienempiä.^[5]

1. ↑ ^{a b c d} Encyclopedia of Russian History, s. 1387. Farmington Hills: Thomson Gale, 2004. ISBN 0-02-865907-4
2. ↑ Bolšaja sovetskaja entsiklopedija (2-e izdanije), tom 19, s. 35. Moskva: Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, 1953.
3. ↑ Bolšaja sovetskaja entsiklopedija (2-e izdanije), tom 19, s. 34. Moskva: Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, 1953.
4. ↑ ^{a b} Bolšaja sovetskaja entsiklopedija (2-e izdanije), tom 19, s. 38. Moskva: Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, 1953.
5. ↑ Kimmo Rentola: Kenen joukoissa seisot: Suomalainen kommunismi ja sota 1937–1945, s. 69–70. WSOY 1994.